Livahdan tänään yliopistolle Sirkkalaan.
Siellä saan tehdä omia runoja, jääkaappirunoja.
Ovatko ne kylmiä?
Vai tärisevän hyisiä?
Kuuntelen Samia, voitti Runo Kaarinan, ymmärrän nyt miksi.
Tunnen Simultaanivalaan, sen rytmiin on aina ihan hukuttautua.
Pullastani löytyy runo.

Runosmäessä kirjoitan oman runokirjan.
Se ei enää ole haave
- oma kirja-

Välillä meditoin runojen keskellä.
Tätä oli ikävä viime vuodelta.
Rentoutua runoilla,
kääriytyä mattoon.
Satu kyllä kielsi sen.
Pitää istua maton päällä,
ei sisällä.

Yliopisto houkuttaa illalla.
Löydän runoni tauluna.
Minusta tuli taiteilija yhdessä hetkessä.
Naisten runoutta,
aina ilo kuunnella.
Light Lightin riimittelyä,
aina tempaa mukaansa.



Nautinnollista Runoviikon viidettä päivää teille, myös sinulle!