No niin, rakkaat runouden ystävät! Kauan olemmekin olleet erossa, Runoviikko vaatii palautumista jopa minun kaltaiseltani ikiliikkujalta. Mutta asiaan!

Vieraskirjojani oli monessa paikassa. Yksi niistä oli Kirjakahvila. Käväisin tässä juuri noutamassa sen ja näpyttelin pikimmiten kaksikymmentäsormijärjestelmällä oivien sanailijoiden tuotokset tänne interneetin ihmemaailmaan. Kas näin:

 

Mahassa murisee

kaupungissa hulisee

sinne on lähdettävä

murheet vatsaan jätettävä

adios sayonara

 

No niin, mahtava aloitus! Ja seuraava:

 

Pimeänä perjantai-iltana

Hän artikuloi minulle kaipuunsa

Halasi pehmolelukettua,

Lähti ostamaan olutta.

 

 Voi kunpa kaikki kirjoittaisivat toisistaan noin hellästi!

 

HANNU SAAPUI

PARAHIKSI,

HYVÄSTELTÄVÄKSI

MUTTEI IÄKSI

(HÄN LÄKSI?)

 

Mahtoikohan olla samaa tarinaa vielä? Sitten loikkaamme pidempään runoon, syksyn innostamaan pohdintaan.

 

Ramppikuume painosti, ihan vaan kainosti

Kainoa, olkoon tämä rivi ainoa!

Niin hän miettii, vaan siitä syntyy liekki_

Oi tätä tunteen paloa, runous on niin jaloa!

Kun pinnaan pääse luovuus, soljuu esiin vuo uus

Mutt´ miksi runojen sisältöä pitää puida, mukavampaa ois uida

ajatusten virrassa polskia ja riimeissä molskia…

nukkua syysunta ja herätä kun on lunta

voiskin ostaa potkukelkan ja sammuttaa sen telkan

rauhallisesti sitten pitää potkia, talvea ei saa kerralla hotkia

Vaan ei auta neuvot mitkään, onneksi kestää talvi pitkään!

Vaan sopivasti hoppua, kevääl talvi tuppaa loppua

mutta eipä harmita kesäaika, siinä vasta omansa taika

Mä tykkään keväästä ja retkieväästä!

Silloin kun ne purot solisee, parhaiten sanatkin porisee

Kesä kun linnunpesä. Hetken huuma ja niin kuuma

Nyt vielä ulos syksyyn, saa varmaan piiloutua myssyyn!

Ainainen hoppu on runon loppu!

AU & Åska

 

Täytyy varmaan loikkia Kirjikseen samantien kun näppäilyltäni kykenen... Noin monta riviä!

 

vaikka oli

niin paljon

valoa

itkin kuin pieni lapsi

joka ei tiedä

missä

koti on

 

Toivottavasti lapsi- tai aikuisparka löytää vielä kotiin. Tekisi mieli ihan etsiä hänet käsiinsä ja hiukan tassulla hypistellä ja taputella, että kyllä se siitä vielä. Kaunista!

 

Ulkona

ikkunan takana

on koboltinsinistä

minun pääni

sisällä

on oranssia,

sillä siellä sinä suutelet

minun olkapäitäni

yhä uudelleen.

Mieli ohjaa kynää,

mieltä ohjaa sydän,

siksi jokainen runoni

on rakkaustarina

- Maija

 

Ah ja voi! OIen sanaton! Enkä olekaan, huijasin. Herkkää ja rakkaudellista.

 

varjot huoneeni seinillä

kuiskivat korviini sanoja

suljen punaviinipulloni korvat niiltä

enkä enää itkekään

by boheemi-taiteilia-nuori

 

Oh, the ironing! Kiva mauste tähän sangen mukaansatempaavaan runoon.

 

Seisot vierelläni

ja katsot

Minä käännyn

ja kävelen

Minä hymyilin

ja lähdin

 

Ja tässä huomaamme taas, kuinka vahvoja sanat ovat! Kääntyminen ja hymyileminen, niistä on runot tehty.

 

Run, I was your father

 

Isä, oletko se sinä? Nyt pois sieltä sotkemasta! Shh.. Nähdään ilta-Hemingwayn äärellä sitten.

 

Hyvii jyvii

Syvii suurii juurii

Mehevii hedelmii

- Kaarna Jouttu

 

Haluan ostaa lisää vokaaleja. Hyvää riimittelyä, hei!

 

No niin. Tässä siis Kirjakahvilan sato. Kiitos henkilökunnalle ja kaikille osallistujille!  Ihan kohtapuoliin saatte ruuduillenne lisää runoutta turkulaisesta (tai tilapäisesti turkulaisesta) sielunmaisemasta!