No niin, rakkaat runouden ystävät! Kauan olemmekin olleet erossa, Runoviikko vaatii palautumista jopa minun kaltaiseltani ikiliikkujalta. Mutta asiaan!
Vieraskirjojani oli monessa paikassa. Yksi niistä oli Kirjakahvila. Käväisin tässä juuri noutamassa sen ja näpyttelin pikimmiten kaksikymmentäsormijärjestelmällä oivien sanailijoiden tuotokset tänne interneetin ihmemaailmaan. Kas näin:
Mahassa murisee
kaupungissa hulisee
sinne on lähdettävä
murheet vatsaan jätettävä
adios sayonara
No niin, mahtava aloitus! Ja seuraava:
Pimeänä perjantai-iltana
Hän artikuloi minulle kaipuunsa
Halasi pehmolelukettua,
Lähti ostamaan olutta.
Voi kunpa kaikki kirjoittaisivat toisistaan noin hellästi!
HANNU SAAPUI
PARAHIKSI,
HYVÄSTELTÄVÄKSI
MUTTEI IÄKSI
(HÄN LÄKSI?)
Mahtoikohan olla samaa tarinaa vielä? Sitten loikkaamme pidempään runoon, syksyn innostamaan pohdintaan.
Ramppikuume painosti, ihan vaan kainosti
Kainoa, olkoon tämä rivi ainoa!
Niin hän miettii, vaan siitä syntyy liekki_
Oi tätä tunteen paloa, runous on niin jaloa!
Kun pinnaan pääse luovuus, soljuu esiin vuo uus
Mutt´ miksi runojen sisältöä pitää puida, mukavampaa ois uida
ajatusten virrassa polskia ja riimeissä molskia…
nukkua syysunta ja herätä kun on lunta
voiskin ostaa potkukelkan ja sammuttaa sen telkan
rauhallisesti sitten pitää potkia, talvea ei saa kerralla hotkia
Vaan ei auta neuvot mitkään, onneksi kestää talvi pitkään!
Vaan sopivasti hoppua, kevääl talvi tuppaa loppua
mutta eipä harmita kesäaika, siinä vasta omansa taika
Mä tykkään keväästä ja retkieväästä!
Silloin kun ne purot solisee, parhaiten sanatkin porisee
Kesä kun linnunpesä. Hetken huuma ja niin kuuma
Nyt vielä ulos syksyyn, saa varmaan piiloutua myssyyn!
Ainainen hoppu on runon loppu!
AU & Åska
Täytyy varmaan loikkia Kirjikseen samantien kun näppäilyltäni kykenen... Noin monta riviä!
vaikka oli
niin paljon
valoa
itkin kuin pieni lapsi
joka ei tiedä
missä
koti on
Toivottavasti lapsi- tai aikuisparka löytää vielä kotiin. Tekisi mieli ihan etsiä hänet käsiinsä ja hiukan tassulla hypistellä ja taputella, että kyllä se siitä vielä. Kaunista!
Ulkona
ikkunan takana
on koboltinsinistä
minun pääni
sisällä
on oranssia,
sillä siellä sinä suutelet
minun olkapäitäni
yhä uudelleen.
Mieli ohjaa kynää,
mieltä ohjaa sydän,
siksi jokainen runoni
on rakkaustarina
- Maija
Ah ja voi! OIen sanaton! Enkä olekaan, huijasin. Herkkää ja rakkaudellista.
varjot huoneeni seinillä
kuiskivat korviini sanoja
suljen punaviinipulloni korvat niiltä
enkä enää itkekään
by boheemi-taiteilia-nuori
Oh, the ironing! Kiva mauste tähän sangen mukaansatempaavaan runoon.
Seisot vierelläni
ja katsot
Minä käännyn
ja kävelen
Minä hymyilin
ja lähdin
Ja tässä huomaamme taas, kuinka vahvoja sanat ovat! Kääntyminen ja hymyileminen, niistä on runot tehty.
Run, I was your father
Isä, oletko se sinä? Nyt pois sieltä sotkemasta! Shh.. Nähdään ilta-Hemingwayn äärellä sitten.
Hyvii jyvii
Syvii suurii juurii
Mehevii hedelmii
- Kaarna Jouttu
Haluan ostaa lisää vokaaleja. Hyvää riimittelyä, hei!
No niin. Tässä siis Kirjakahvilan sato. Kiitos henkilökunnalle ja kaikille osallistujille! Ihan kohtapuoliin saatte ruuduillenne lisää runoutta turkulaisesta (tai tilapäisesti turkulaisesta) sielunmaisemasta!
Kommentit