Ensin kylven murteissa sitten raikkaana hyppään seminaariin.
Esittävää runoa,
voiko runoa olla ilman esittämistä?

Taidan jäädä vielä kuuntelemaan, mitä J. K. Ihalainen kertoo,
kuulemma äänimaisemista ja runoista.

Ehdinkö myös paikalle, kun vilja-Tuulia ja Seita paljastavat omat suosikki runonsa?
Lukevatko ehkä minun runoja?
Luen itse, jos ei muut.

Sitten lähden laivalle.
Voiko tulla merisairaaksi satamassa?
Bore-laivalla on kuin ulkomailla.
Runoilijat puhuvat hassuja kieliä,
soittavat hassumpia soittimia.

Kansainvälisyys on rytmejä,
ne imaisevat mukaansa.
Mukana heilun ja huojun.
Runoudesta villiinnyn.

Vai merisairaaksiko tulin?

Vielä ennen pulenyön lyömää ehdin kaamosyöhön,
kirjastolle kirjojen pariin.
Rauhoittavaa.