klo 10

 

Mitä ovatkaan aamut ilman päivän runoilijaa? Valitsenko umpimähkään kirjahyllystä, vai aloitanko a:sta? Ei! Tähän en suostu! Palaan ajassa torstaihin ja nautin J.P. Sipilän ystävyydestä http://www.nokturno.org/ höystettynä erilaisilla hedelmäpilteillä. Ne ovat kuulemma lastenruokaa, mutta käyvät hyvin paahtoleivän kanssa, jos on unohtanut ostaa marmeladia ja on jo syönyt kaikki kesän hillot. Ja onhan pian lasten runoviikko.

 

klo 12

 

Menin Martin kulttuurihuoneelle lasten runoviikkoon. Lähestyessäni paikkaa aloin hiukan epäillä. Liikkeellä oli polvenkorkuisia ja siitä hiukan isompia ihmisiä, jotka juoksivat ja huusivat kuin hullut. Tämä näky valtasi minut, mutta en uskaltanut mennä katsomaan lähempää. Lapset vaikuttavat naulitsevan kaikkien aikuisten huomion täysin. Mikäköhän heissä on niin ihmeellistä? Ehkä pulleat sormet tai hassut vaatteet.

 

klo 13

 

Päätin että tutustun tuohon lapsirotuun myöhemmin ja palasin tutummille seuduille pääkirjaston studioon. Siellä alkoi runoesitys Vihreet tähystimet eli mää istun tässä kuin suuri ässä sitäpaitsi soitan kauniisti. Sen avulla pääsin hiukan perille lasten maailmasta. Lausujan mukaan turkulaiset lapset leikkivät munassia ja kirjoittelevat toistensa muistokirjoihin kauniilla käsialalla typeriä loruja. Lisäksi he karsivat porukastaan ylimääräisiä ihmisiä ihmeellisillä lurituksilla, kuten: entten tentten teelika mentten, hissun kissun vaapula vissun jne. Fiinimmät lapset (mitä lie tarkoittaa) taas loruilevat: ulle dulle dof, kinkke laade kof jne.

 

klo 16

 

Haltioidun lasten maailmasta niin tyystin, että unohdin kokonaan Pienen kirjapuodin runollisen iltapäivän, jossa olisin voinut tavata Tomi Kontion. Olisin niin halunnut nähdä muistuttaako hän karhua, sillä kuulin että paikallisbusseissa on tällä viikolla matkustanut karhu. Olisiko se voinut olla Kontio?

 

Se minkä vielä eilen kätkit muistoksesi,

se ihminen siinä verannalla, se syksy ja lehdet

hänen harteillaan

se on nyt lamppusi alla valon kapeassa lieriössä

ja kun valo sammuu, kun sammuu valo

et enää muista mitä edessäsi näit.

 

Tomi Kontio 2008: Delta.

 

 

 

Vaikka kaipasin jo aikuisten maailmaa ja Kontiota, löysin itseni taas puhumassa lapsista. Joku Mirjami oli tullut Turkuun lausumaan runoja ja pohtimaan onko tavallista nähdä näkyjä jo lapsena. Hän lausui hauskasti, eri tavoin kuin muut. Hän käytti kehoaan ja hetken jo näin hänellä yhtä monta jalkaa kuin minulla. Esityksen jälkeen puhuimme lausunnasta ja näkyjen näkemisestä.

 

klo 20

 

Iltani pelastui. Alkoi päättäjäisklubi, jossa tapasin Kontion. Voi tätä riemua!

 

Lisäksi paikalla oli monia muita esiintyjiä ja Hunter’s Innin aina palvelualtis henkilökunta. Siinäpä vasta mukavia ihmisiä! Vaikka ohjelma oli mahtava ja maistoin taas monia uusia oluita, en saanut mielestäni ajatusta, että pian runoviikko loppuu. Mihin minä silloin joudun? Onko minulla enää paikkaa?

 

klo 02.30

 

Pubi meni kiinni ja ja huomasin runoviikon puheenjohtajan Siru Kainulaisen terassilla. Liityin hänen seuraansa ja lähdimme yhdessä pitsalle. Tilasimme puoliksi kasvispitsaa ja keskustelimme runoudesta porin murteella. Siinäpä vasta rytmikäs nainen! Saatoin hänet kotiin ja juuri ennen kuin tiemme erosivat, sain kuulla, että runoviikko järjestää tapahtumia ympäri vuoden. Ja vielä kaiken lisäksi lempipubissani Hunter’s Innissä. Olin niin onnellinen, etten edes huomannut, kun seuralaiseni poistui paikalta.

 

klo 04

 

Lähdin kävelemään kotiin. Olut kupli mahassani ja näköni alkoi sumeta, mutta runous päässäni alkoi jyllätä nopeammin ja nopeammin. Katsoin ympärilleni, ketään ei näy. Eihän minun sitten tarvitse kävellä, enhän minä mikään ihminen ole!