klo 10.00

Herätessäni luulin, että olin saanut eilisestä runoähkyn, mutta pian huojuva olotila paljastui aivan tavalliseksi krapulaksi. Aamiaiseksi nautin päivän runoilijan Henry Lehtosen runoja ja paahtoleipää mustaherukkahillokkeella. Tässä teille yksi aamupalani helmi:

Apetta profeetalle

I

Tulin kotio.
Rappukäytävässä tuoksui gourmet.
Luulin että se tuli meiltä.
Kotona pöytä oli tyhjä.

Sanoin frouvalle: "Pötyä pöytään!
Apetta profeetalle!"

Frouva sanoi:
"Lätty kii."

2

Minä olen tiedonantaja:
ihmiset eivät näe sinua,
todellista sinua.

Tanssit alasti keittiössä kuin raivopää.
Tissit heiluvat kun pistät menemään.

Kun löydät selästäni finnin
tai yksinäisen karvan,
tuli silmissäsi syttyy ja minä
joudun pinsettien tuskamaailmaan.

En mahda sille mitään,
olet lemmenakkani
ja samalla tavalla sekaisin kuin minäkin.
Paljastan sen runoalukevalle yleisölle
tässä ja nyt, sille et voi mitään!

3

Tulin kotio.
Rappukäytävässä soi saksofoni.
Luulin että se tuli meiltä.

Avasin oven, menin inessiiviin.
Saksofonin saundit tuli meiltä,
Himmeet jamit menossa.

"I’m a scatman!
Skipidipibabbobbodobbob!!!"

(Teoksesta Kirjanpitäjä, kansojen profeetta. Apokalyptisiä runoja. Sammakko 2007)

 

Klo 17

Suomalaisessa Kirjakaupassa oli Jyrki Kiiskisen haastattelu. Harmi, että hullut päivät ehtivät jo mennä. Olen kuullut, että Kiiskinen rakastaa shoppailua ja kulutushysteriaa väenpaljoudessa. Minusta olisi tullut hänelle hyvä shoppailukaveri. Ehkä ehdimme vaihtaa puhelinnumeroita avajaisklubilla. Ehkä annan hänelle lahjakortin seuraaville hulluille päiville.

 

Sitten Tunkeudumme meluisaan asemahalliin.

Joka puolella on värikkäitä ansoja,

muovinkiilttäviä emättimiä,

jotka tunkee linsseihin räikyvänä.

 

Ikävöimme takaisin puutarhaan

          Stockmann

          Stockmann

ihminen oli alasti

          Stockmann

          Stockmann

hän kosketti toista ihmistä

synti hyppysissään,

ikävöin takaisin

          Stockmann

          Stockmann

otsasi hiessä

Stockmann

Stockmann

pitää sinun

          Stockmann

          Stockmann

leipäsi syömän.

 

Kulutamme naisia lehtien sivuilta.

klo 19

Illalla oli Runo ja muisti –avajaisklubi. Bar Bryssel oli minulle aivan uusi paikka. Ainakin tarpeeksi hienostunut runolliseen makuuni. Kiiskinen keskusteli muiden runoilijoiden ja kirjoittajien kanssa sananvapaudesta, mutta kukaan ei maininnut minun harjoittamaani runoanarkiaa. Ajatukseni eivät pysyneet enää mukana. Halusin runoja, runoja, runoja! Koska Kiiskisen mukaan tekopyhyys on murhaakin pahempi rikos, lähdin kotiin rakkaiden runojeni luo.

klo 23

Iltapalaksi minulla oli äskeisen tilaisuuden innoittamana Lauri Otonkoskea.

 

Mikä minua tänään huvitti

kun poikkesin yhteiskunnassa

oli se

kun Stockmannin kellon alla

piski meni sieltä sun täältä

haistelemaan herraa ja rouvaa.

 

Katso ihmistä!

                     

Näe koira!

 

Ensi kerralla, kun tapaamme, kerron Laurille, että Turussa treffit tehdään Wiklundin kellon alle.