Aamulla heräsin Runoviikkoon innokkaana enkä olisi malttanut odottaa iltapäivää. Kiertelin kaupungilla ja nuuhkin runotuulia, niitä kun on ilma pullollaan näin Runoviikolla. Lopulta Mikaelin kirkon kellot löivät kaksi ja oli aika Ruusukorttelin Runotanssin. Jonna Aaltonen tanssi ympäröivän tilan, ihmisten (ja runollisten olioiden) inspiroimana ja sitten runoilija Timo Harju maalaili runollisia muotokuvia. Minä tanssin muotokuvia ja runoilin ihmistilasta ja olo oli hirmuisen vauhdikas ja vapautunut! Tanssin tieni Runoviikon avajaisiin, joita vietettiin klo 17 Pääkirjastolla.

Onneksi liikehtivän avajaispäivän keskellä oli mahdollisuus myös rauhoittua runomeditoimalla heti avajaisten jälkeen Runosmäen kirjastolla. Satu Haapala opasti minua venyttelemään runojen rajoja ja omia raajoja. Mielikuvissani näin höyheniä kuonolla, ja muistin Nuorisotalo Vimman esityksen, joka alkoi kuudelta.

Runomeditaatio sai minut niin raukeaksi, että ajattelin tarvitsevani vielä piristystä ennen Kirjakahvilan Kirjallisuuden luontokäsitykset -keskustelua, joten lähdin katsomaan Pippurista kammarikomediaa Kaarinaan.