Onhan tässä nyt tullut hummailtua. Jos sitä ihan rauhassa ja elegantisti brunssailisi Kirjakahvilassa. Putoavia enkeleitäkin on kuulemma luvassa.

Tai sitten boheemisti, möllöttelen Kirjiksen sohvalla jotensakin rennosti pitkin nojatuolia ja mutustelen sämpylöitä. Monikossa, ei tällaisen viikon jälkeen yksi riitä mihinkään.

Harmi vain, että elokuva menee päällekkäin Ikäihmisten runoraadin kanssa. Enkeleitä vai ikäihmisiä? Olkoon menneeksi, kirmaisen puolivälissä kirjastoon.

Pääkirjastolla on niin luppoisaa, että täytyy itsekin alkaa isona ikäihmiseksi. Pidemmällä tähtäimellä sitä kuitenkin kyllästyy olemaan iätön virtuaalihahmo. Kunpa eivät kysyisi mitään, ei tällä elämänkokemuksella vielä mitään kehtaa. Tulisipa nyt Tommi Läntistä.

Raamatun naiset kutsuvat ja Paimioon on päästävä. Onneksi on käpäliä, joilla liftata! Mukava rekkakuski nappasi tien varresta mukaansa ja nyt köröttelen unen rajamailla pitkin maantietä. Onneksi se lupasi herättää ennen päätepysäkkiä, Webaston hurina on niin kovin unettava.

Hasta la Vista, beibi! Loikkaan kyydistä Paimion keskustan Vistan ainoissa liikennevaloissa. Talsin ylämäkeen, kunnes kirkon ovet avautuvat edessäni ja esitys täynnä Raamatun naisia hulmahtaa korviini. Onpas ensimmäinen kerta, kun sunnuntai menee näin hengellisissä merkeissä! Mutta menköön, on tässä sen verran kaikkea ollut.

Mulps, hyvä luterilainen työmoraali on paras tyynynalunen, nyt ansaituille lyyrisen työn raskauttamille unille!