Lemu vai Masku, Lemu vai Masku? Kamppailin keskiviikon alkajaisiksi itseni kanssa kumpaan menisin ja päädyin Maskuun, koska sunnuntaina jo käväisin nauttimassa Lemun runollisista antimista ja aika oli unirytmilleni soveliaampi (17.00).

 

Siis bussilla körötellen yleistä hämmennystä aiheuttaen saavuin Maskuun minuutin yli viisi kuullakseni, että muotokuvarunon haluajan tuli varata aika etukäteen. Pah ja pyh! Käytin surutta, jo Maskuun asti levinnyttä, kyseenalaista julkisuusarvoani hyväkseni ja etuilin jonot sekä varaukset.

 

Muotokuvastani tuli melko oudon olioinen, koska paikoillaan pysyttely osoittautui minulle äärimmäisen hankalaksi. Pystyykö joku oikeasti istumaan paikallaan ja tuijottamaan tyhjää yli minuutin?

 

No toisaalta hätäilystä oli hyötyä ja toisen hämmentävän bussimatkan jälkeen ehdin 18.00 Turun pääkirjastolle kuuntelemaan Sinikka Vuolaa, päivän runoilijaa. Sinikka puhui vuolaasti muistista ja runoudesta ja muistiini ei jäänyt montaakaan säettä, sillä paikallaan olo alkoi taas poltella ja jalat veivät Oscarin Olohuoneeseen.

 

Olivat muka jo aloittaneet Runomenun 18.00, mutta maksavana asiakkaana vaadin kovaäänisesti menun ja tilasin mitä kaikki muutkin, eli maukasta sapuskaa runoilla maustettuna ja jazzilla höystettynä.

 

Voi sitä gastronomista ja taiteellista ilotulitusta jonka koin illan aikana punaviinipullon suoman lämmön hehkuessa sukissani! Tätä on siis kulttuuri parhaimmillaan, mielen ja vatsan hemmottelua loistavan musiikin myötäilemänä.

 

Illan päätteeksi hurmioituneessa mielentilassa nousin pöydälle jammailemaan. Mitä muutamasta kaatuneesta lasista tai rikkoutuneesta lautasesta, kun kulttuuriflow vie silloin on svengattava!

 

Loppu illaksi siirryin kadulle svengailemaan portsarin saatteleman.