Tänä sateisena aamuna pitelen hyppysissäni Pauliina Haasjoen uusinta teosta Aallonmurtajaa.

Satunnaisgeneroin sitä juuri, avaan nämä merkitysverkostojen rihmastot mielivaltainen koodi apunani --näin.

Satunnaiset rivit allekkain, siinä!

 

 

kuin radio olisi niin vanha että osaa vain entiset lähetyksensä. Mutta menneisyyteen on

kaatuu loputtomasti, ja sitten jos jatkoi kohti toista tuulimyllyä jonka luona lokit

itseensä. Eläimet laskevat sen itsestään ulos.

Aineetonta arvoa syntyy. Maa ei sitä kestä,

mikä voi tapahtua, tapahtuu kyllä. Jos mieli osaa teon kuvitella,

veistetty kivestä patsaiksi, altaiksi, taloksi, portaita ylös-alas, ovia sisälle-ulos. Linnut,

 

(palaset Pauliina Haasjoen Aallonmurtajasta, Otava tänä vuonna eli 2011)