Takana ja edessä on ollut vauhdikas viikko ja runomeno senkun jatkuu.

 

Kustavissa aamukymmeneltä pääsin koettamaan runoa unen ja valveen sekä sadun ja toden rajoilta. Katselin Rouva Hattaraisen hataraa hattua ja olo oli varsin häilyvä, saturunoinen ja valveuninen. Raisionseudun lausujat olivat hekin lähteneet retkelle saaristomaisemiin ja intoutuivat lausumaan runotunnilla omia tulkintojaan.

 

Lähdin tekemään kauppaa runoilla ja rajoilla Turun Kauppakorkeakoululle, jossa Light Light ja Simultaanivalas piristivät opiskelijanuorien kaamospäivää. Seuraavaksi kävin moikkaamassa runoilija Teemu Mannista pääkirjastolla, jossa hän valmistautui esiintymään Päivän runoilijana ilta kuudelta. Keskustelimme hetken runoistani, jotka satunnaisgeneroin hänen uusimmasta runokirjastaan aiemmin syksyllä. Mies oli kovin innoissaan näkemyksistäni!

 

Kävin nopeasti Kaarinassa kurkistamassa, miltä näyttää Runo-Kaarinan voittaja vuosimallia 2011, mutta sitten minun oli jo kiiruhdettava vimmaisesti kohti Vimmaa. Ovella varmistin vielä: Rakkaus – on, Rajat – on. Olin valmis tuomaan rakkauden takaisin arkipäivän melskeeseen.

 

Arkitodellisuus iski runotietoisuuteeni, kun huomasin yhtäkkiä että minulla alkoi olla jo hirmuinen nälkä! Olihan tässä koko päivä paahdettu runoutta puolin jos toisin. Tilanteen pelasti Oscarin Olohuoneella järjestettävä Runomenu, joka alkoi parahiksi heti Vimman lausuntaesityksen jälkeen. Nautin lautasellisen ranskanperunoita ja samalla maittavan annoksen runoutta.