”Miten runo muistaa?” oli ehdoton, sillä itse kun en muista juurikaan mitään, niin kätevää olisi kun runot muistaisivat, niitä kun on niin helppo kanniskella mukanaan, vaikka 2000 kappaletta. Suuntasin siis jälleen kerran Turun pääkirjastolle Runoseminaariin.

 

Kristian Blomberg kysyi sensuroiko modernistisen tyyli-ihanne muistiamme? No minun muistia kyllä tuntuu joku usein sensuroivan, koska tiukoissa paikoissa ei asiat muistu mieleen millään, Habitustani ei taas sensuroi mikään eikä kukaan.

 

No muistia varten mukanani on aina runot, ne muistaa. Satu Mannisen mukaan ainakin runoissa on se meidän muisti. Sirkka Knuutila kertoi ruumiillisen muistin taiturista. Minulta unohtuu oma pääkin usein kotiin. Seminaarin lopuksi aloinkin pohtia, että minua vaivaa varmasti Timo Harjun ja Miikka Laihisen esittelemä runon muistisairaus. Voi, voi! Vasta muutaman vuosisadan ikäinen ja jo tuli runodementia. Onkohan runodementia vanhuksille runollisia hoitokoteja?

 

Seminaarin jälkeen aloin valmistautua suuria treffejäni varten. Treffimiljööksi valitsin romanttisen koirapuiston ja keskustelun aiheita otin lukemistani pääkirjaston runokirjoista. Vaihdoin sukat ja kiillotin kengät ja kello 17.30 olin valmiina vastassa treffikumppaniani, Sirkka Turkan dobermannia.

 

Koirapuisto ei osoittautunut niin hyväksi treffipaikaksi, koska valkoisen villakoiran saavuttua jätti Turkan dobermanni minut kuin Runolion tietokirjaosastolle, dobermanni ja lähti liehittelemään pumpuli puudelia. Nakkipaketin avulla sain lopulta dobermannin palautettua pääkirjastolle ennen Sirkka Turkan esiintymisen loppumista Päivän runoilija sarjassa.

 

Päätin lohduttautua epäonnistuneiden treffieni vuoksi lohtusyömisellä. 19.00 pingoin siis Alvariin Karkkipäivä-klubiin. Makeat runoilijat saivat minut unohtamaan hetkessä Turkan koiran ja illan musiikkitarjonnan kohdalla en enää edes muistanut Turkan koiran nimeä, runodementiassa on puolensa. Äimän Käen kansanlaulumelodioiden ja sokerihumalan huumaamana tanssahtelin taas sinne tänne.

 

Onneksi Alvarissa on matalat pöydät.